Sivut

tiistai 15. elokuuta 2017

Elokuun elämyksiä



Tätä nyt ainakin voi yhdeksi elämysmatkaksi kutsua... Kuva kertonee kaiken? Taas vaihteeksi ajomaasto päättyi odottamattomalla tavalla.

Oli tavallinen maanantai ja päätimme tallikaverin kanssa lähteä maastoon. Loben liikutushan on tänä kesänä koostunut lähinnä uitosta ja kärryttelystä. Se on niin mukava ja helppo ajaa ratsastukseen verrattuna. Huomaa mihin mamma on koulutettu!

Kaikki sujui mallikkaasti viimeiseen ravisuoraan asti. Ajomaastomme ovat siis keskellä metsää, epävirallisilla teillä, joissa ei juuri koskaan liiku ketään. Marjastajia ja koiran ulkoiluttajia korkeintaan. No, tottahan toki tällä kertaa mutkaan oli pysähtynyt rekka metsäkone kyydissään. Onneksi huomattiin kuljetuskalusto ajoissa mutkasta huolimatta ja saatiin hevoset seis.

Rekkamies sammutti koneensa, jättäen meille vain juuri ja juuri kärryjen mentävän kolon metsän ja rekan väliin. Ajattelin, että tuosta en kyllä lähde ajamaan tai on rekka naarmuilla. Pyysin ratsain olevan tallikaverin kulkemaan edeltä, jotta pystyn hyppäämään pois kärryiltä taluttamaan Lobea. Kaikki sujui edelleen ihan hyvin, Lobe ei ihme kyllä ollut pahemmin kauhuissaan rekasta (yleensä kaikki isommat koneet on ehdoton ei). 

Vähän matkaa ehdin tammaa taluttaa, kunnes se vain käänsi päänsä kohti metsää. Mamma menee sinne minne nenä osoittaa. Yritäppä tehdä mitä tahansa. Luulen, ettei Lobe oikeasti tajua kärryjen olevan sen perässä, jos kuski ei ole kyydissä. Se nähtiin taas. Metsä oli oikeasti tiheä, johon Lobe otti ja lähti. Se vain valitsi mielummin metsän kuin rekan ohituksen. Luojan kiitos olin hypännyt jo pois kärryiltä, sillä en tiedä mitähän minustakin olisi muuten nyt jäljellä. Kärryt nimittäin puihin osuessaan heittivät sellaista volttia, että pahalta tuntui edes katsoa.

Valjaat napsahtivat poikki ja kärryt lensivät komeassa kaaressa maahan. Lobe jatkoi matkaansa metsässä, itse lähdin juoksemaan sen perään. Onnea oli maastoseura, sillä Lobe hetken juostuaan pysähtyi keskelle metsää odottamaan. Sain sen kiinni, kannoin valjaanpalaset kärreille ja kipusin tamman selkään.

Onni onnettomuudessa oli, ettei taaskaan kärreille tai hevoselle käynyt kuinkaan. Mikä on suoraan sanottuna ihme, sillä tuossa olisi voinut käydä niin paljon pahemmin. Ainoastaan valjaat ottivat osumaa, mutta onneksi ne ovat korjattavissa!

Saa nähdä, milloin uskalletaan seuraavan kerran ajomaastoon. Lobehan on hyvä ja mukava ajaa, mutta kaikki tällaiset extratapahtumat ovat meille näköjään liikaa... Aina voi sattua ja tapahtua, eivätkä autottomat maastot aina autottomia ole. Kurjaa tuuria.



Olen sekä kuvannut että ollut kuvattavana! On kivaa saada kameravanhuksellani edelleen näin kivoja kuvia, mutta arvatkaa vaan kuinka houkuttelisi ostaa ihan kunnon pelit ja vehkeet. Varsinkin, kun olen päässyt siskoni hyvällä kameralla kuvailemaan. Eläkeläiskamerani tuntuu sellaisen rinnalla vanhentuvan entisestään. :D

Nämä punaiset kuvat ovat c Mirka. Toisia mekkokuvia saan hetken odotella, mutta voi vitsi niistä tuli hienoja!
Lobe ja Nasu tutustumassa

Toisaalta kirjoitettavaa olisi vaikka ja kuinka, mutta toisaalta taas ei sitten yhtikäs mitään. Koska ei tehdä nykyään suurempia, ei kuviakaan ole. Ja hölmöä on kirjoittaa ilman kuvia... Bloggausintoni laantuu laantumistaan, mutta silti blogi on kultaakin kalliimpi muistojen kannalta. Kahtotaan nyt, mihkä tämäkin suuntaa. Palaillaan taas, kun jotain julkaisukelpoista tulee kohdalle!


perjantai 21. heinäkuuta 2017

Sadetta ja paistetta



Kiitos uittokuvista kuuluu Maisalle! Löytyykö joukosta vielä niin vanhoja lukijoita, että joku muistaisi näissä kuvissa esiintyvän Poju-suokin? Poju ja Lobe ovat taas päätyneet samalle tallille. ;)


Seuraavana päivänä vettä tulikin vähän eri tuutista - ja paljon. Maasto sai rain checkin ja juoksutuskin jäi lyhyeksi. Nämä kuvat c Mirka.

Kesä- ja heinäkuun rakennekuvat


maanantai 10. heinäkuuta 2017

Ylioppinut



Lakkipää vuosimallia 2017


Olo on helpottunut sekä suhteellisen viisas! Olin jo luottavaisin mielin alustavien pistemäärien tullessa, eikä iloni onneksi siitä pahemmin laskenut virallisten arvosanojen saapuessa. Tuona toukokuun päivänä stressitasoni kuitenkin nousivat huomattavasti; minulle napsahti puheenpitäjän nakki. Ajattelin saavani keskittyä stressaamaan vain korkokengillä kävelyä, mutta ei sitten. ;)


E:n papereit taskussa ja voittajafiilis päättötodistuksen 9.0 keskiarvosta! Mitäs nyt jatkossa? kysymystä kuunteli aika monet kerrat, aina samalla vastauksella: se on yllätys - myös mulle. Tulevaisuus on ihan auki edelleen, välivuosi edessä. Katsotaan mihin elämä kuljettaa, toivottavasti kokisi valaistuksen mitä haluaa lähteä opiskelemaan!

c Liina







Viralliset ylioppilaskuvat Maisan käsialaa, suurkiitos näistä ihanista otoksista! 
Muista kuvista kiitos kuuluu Mirkalle.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Pulikoimassa


1
2

Meidän kesä on mennyt tallilla niin rennosti kuin vaan voi, ainakin tähän asti. Uittaminen on pop, sen ohella pysytellään käyntimaastoissa tai vapaapäivissä. Minä teen kolmea eri työtä, joten tallittomat päivät ovat ihan toivottuja. Lobe ei näytä valittavan, huilitauko tekee molemmille hyvää. Huomenna ajamaan, vitsi että olen tykästynyt siihen hommaan!

3
4
5
6
7

Lobe ainakin tykkää, kun saa kesken liikutuksenkin nappailla vähän evästä matkaan. ;) 
Nämä uittokuvat c Noora

8


torstai 29. kesäkuuta 2017