Sivut

perjantai 20. tammikuuta 2017

Kolmen haaste


Kuten bloggauksenkin suhteen, olen ollut aivan mahdottoman surkea lukija viimeisen puolen vuoden ajan. Tässä nyt olen ottanut urakaksi lueskella vanhoja postauksia, yllättävän kivaa lukea vääristä ajankohdista huolimatta! Törmäsin myös 3 asiaa -haasteeseen, ja ajattelin heti että hei täähän on se juttu joka mun pitäis tehdä. Ettei nyt ihan jokainen postaus olisi vain kuvia ja olemattomia kuulumisia. Toivottavasti tykkäätte, tehkää ihmeessä itsekin ja linkittäkää, niin pääsen lukemaan!



3 asiaa, joista pidän...
- kissat, kissavideot, kissameemit, kissavaatteet... Kisut on niin parhaita, joku saa vielä joskus hermoromahduksen mun kissavillityksen takia!
- ruoka. Ihan liikaa. Oikeastaan siis herkut, mutta itse nimitän niitä ruoaksi.
- vanhojen valokuvien fiilistely. Olen aika vanhanaikainen ja teetän valokuviani albumeja varten. Niitä selaillessa tulee niin mahtava olo!

3 asiaa, joista en pidä...
- ylppäreistä. Olen hyvä koulussa, joka näkyy kyllä päättötodistuksessani, mutta eihän se mihinkään vaikuta... Stressaan tosi helposti, joka heijastuu kirjoituksiin. Typerää, että tulevaisuus on yksien kokeiden varassa.
- värittömistä kulmakarvoista! Niitä täytyy vähän väliä käydä värjäämässä, että osaan edes vähän piirtää niitä sinne päin.
- matikka. Kärvistelen pitkässä (ja ihmeen hyvin mennyt, vaikka kiinnostusta ei löydy pätkääkään), mutta yksi lukion tuskaisimmista asioista.

3 asiaa, joita tein viikonloppuna...
- löhöilin puoli päivää sängyssä! Parasta. Nukkua pitkään, katsoa pari jaksoa Breaking Badia ja päälle piraattileffaa ja chillailla vaan.
- lenkkeilin ja söin tosi epäterveellisesti. Parin kilsan kävelylenkki korvaa pizzat, karkit ja sipsit, niinhän?
- mapitin päättyneen jakson monisteet. Järjestelmällisyys tyydyttää. Odotan aina innolla jakson loppua, sitten pääsee mapitushommiin!

3 asiaa, jotka osaan...
- opiskelu. Tiedän mitä tehdä ja miten tehdä. Hyvä muistini auttaa kyllä asiassa huomattavasti.
- nopeasti nukahtaminen. Muutama hassu sekunti ja olen jo unten mailla!
- pitää höyrypää-rouvaseni hyppysissäni. Taito sekin, Lobe nimittäin osaa viedä jos siihen ei osaa varautua ja olla skarppina joka hetkenä.



3 asiaa, joita en osaa..
- myöntää olevani väärässä. Olen just sen tyyppinen ihminen, kuka inttää viimeiseen asti vaikka tajuaa jossain vaiheessa olevansa itseasiassa väärässä. Hups! Tätä täytyisi kyllä miettiä useammin ja yrittää päästä eroon.
- iskeä silmää. Oikeaa silmää en saa millään kiinni ilman että vasenkin sulkeutuisi! Harjoteltu on, mutta siinä olen ihan tampio.
- erottaa oikeaa ja vasenta... Monet naurut olen saanut, kun joku yrittää pelkääjän paikalla selostaa ajo-ohjeita ja kuski ei osaa suuntia. Pitäisköhän hankkia Volvo? Joudun aina "piirtämään ilmaa" oikealla kädellä, jotta tajuan että ahaa tämä on oikea, kun sillä kädellä kirjoitan. 

3 asiaa, jotka haluaisin osata...
- laulaa. Edes siedettävästi, kunhan jotenkin. Rakastan laulamista, Lobe raasu on varmaan jo kyllästynyt rääkymiseeni maastolenkkien aikana! Laulun lahjoja ei minulle ole suotu.
- miksaaminen! Se on mielestäni tosi siistiä ja olisi kyllä mahtavaa osata.
- muokata kuvia ja editoida. Olen sillä saralla aivan amatööri ja teen vain sinne päin, mutta vähänkö olisi mahtavaa omistaa kunnon välineet ja saada vaikka opetusta!

3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä...
- rempata Loben kärryt. Haluaisin niihin uuden maalipinnan sekä selkänojan. Molemmat onnistuisi ja tekijätkin löytyy, mutta aina sille rahalle keksii parempaa tekemistä.
- topata Loben satula. Sama virsi kuin edellisessäkin, tämä kyllä pitää toteuttaa asap.
- pitää enemmän yhteyttä kaukana asuviin kavereihin. Valtaosa kavereistani asuu toisella puolella Suomea ja ulkomaillakin, eikä yhteydenpito ole säilynyt niin aktiivisena kuin olisin toivonut. Tälle asialle pitää tehdä muutos!



3 asiaa, joista stressaan...
- kirjoitukset. Kaikki muut aineet ovat vahvuuksiani, paitsi matikka ja ruotsi. Pelkään kuitenkin mokaavani niissä vahvoissa aineissa. Näin nimittäin kävi syksyllä bilsan kanssa: kympin kursseilla tavoitteet oli aika korkealla, ja niistä pilvilinnoista romahdettiin aika lujaa maan tasalle. Jospa tuo romahdus olisi riittänyt ja nyt keväällä menisi hyvin.
- tulevaisuus. Lähinnä opiskelupaikka ja muuttaminen, miten järjestää kaikki järkevästi.
- mihin mennä uudessa paikassa. Vihaan niin paljon mennä yksin uusiin paikkoihin. Jos esimerkiksi minulla on tapaaminen paikassa x, stressaan etukäteen turhankin paljon mihin oikeasti sitten mennään tosi paikan tullessa. Stressiherkän ihmisen ongelmat.

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan...
- rauhallinen koti-ilta telkkarin ääressä hyvän murkinan kera.
- autolla ajo. Ei todellakaan kaupunkiajo, sillä siinä stressaan itselleni mahahaavan! Rauhallisilla maanteillä ajelu hyvää musiikkia kuunnellen. Pelkkä musiikin kuuntelu ei saa minua rentoutumaan, mutta autoon se vaan sopii kuin nakutettu.
- asioiden suunnittelu ja eläimet, ehkä? Pakko myöntää, että olen todella huono rentoutumaan ja tämän kolmannen kohdan keksimiseksi jouduin googlaamaan kuinka rentoutua. Olen pikkutarkka ja rakastan aikatauluttamista, joten ehkä asioiden suunnittelu rentouttaa. On ihanaa tietää, milloin teen tai mitä tapahtuu milloinkin. Eläimet yleensäkin, oman kissan päiväunia on ihanaa seurata.

3 asiaa, joita pelkään...
- epäonnistumista. En nyt puhu mistään matikan kokeen hylätystä, vaan elämässä epäonnistumista. Mulla on niin korkeat tavoitteet elämän suhteen, mikä vähän hirvittää. Korkea rima, pidempi pudotus.
- pimeällä yksin liikkumista. Lähinnä kaupungeissa, sillä mielikuvitukseni on aika vilkas. Ehkä niillä liian monilla rikostutkijasarjoilla on osuutta asiaan...
- läheisen elämän päättymistä liian varhain. Jo on synkkää. Koulussa ollaan puhuttu paljon nopeista ja odottamattomista kriiseistä, kuten juuri läheisen äkillisestä kuolemasta. Eihän näitä saisi pelätä, elämä tuo tullessaan mitä tuo, mutta aina sitä toivoo ettei omalle kohdalle kävisi näin.

3 asiaa, jotka puen mielelläni päälle...
- mustat farkut ja lämmin pusero. Tykkään käyttää ihan basic vaatteita, ne näyttävät parhailta.
- lämpölegginssit ja yliruma huppari. Kotona on parasta näyttää ihan karmealta niissä kaikkein mukavimmissa vaatteissa.
- mekkoja! Ennen kevätjuhlat olivat kamalinta ikinä, kun oli vähän pakko pukea mekko päälle. Viime aikoina vaatevarastoni on pursuillut uusista mekoista, pääsispä käyttämään...

3 asiaa, joita en pue päälleni...
- napapaidat. Hyh. Ne harvat, joille ne sopii, ovat lautavatsoja. Oma maha on kaukana siitä, joten ei kiitos.
- korut. En vaan itse osaa käyttää niitä, vaikka kivoilta näyttävätkin. Ainoastaan korvakoruja pidän, sillä en halua kasvattaa reikiä umpeen.
- boyfriend farkut.

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia...
- uusi objektiivi! Vihaan vaihdella lyhyen ja pitkän putken välillä. Lyhyt putki on ihan susi ja pitkä taas ei ole kovin käytännöllinen. Haluan sellaisen välimuodon, jolla pystyy ottamaan kuvia sekä läheltä että kaukaa.
- urheiluvaatteet. Salaa toivon, että kunnon varusteet toisivat vähän motivaatiota liikkua... Rakastan ruokaa liikaa, joten pakko se kai liikkuakin olisi, ettei ihan mitoistaan paisu.
- kissanpennun tai lemmikin löytyeläinkodista. Ehkä sitten kun asuu omillaan, ettei meidän kissavanhuksia järkytetä uusilla tulokkailla. Kissanpennut on vaan suloisinta ikinä! Löytyeläinkodin asukille olisi niin ihanaa antaa uusi koti ja uusi elämä.



3 asiaa, joista unelmoin...
- ehtiä nähdä maailmaa. Käydä Amerikassa, Aasiassa ja Australiassa. Matkustelu avartaa!
- tarpeeksi hyväpalkkainen työ, josta aidosti nauttii. Haluaisin olla niitä ihmisiä, jotka tykkäävät työstään ja työnteosta. Ja tietty haluaisin, ettei tarvitsisi ruokakaupassa tuijotella kilohintoja ja miettiä, onko nyt tuohonkaan varaa.
- rakastava aviomies, kaksi kaunista lasta ja paljon kissoja! Olen ihan höpsähtänyt tulevaisuuden unelmointiin...

3 asiaa, joita toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa...
- ylioppilaslakin saavuttaminen. Enää parikymmentä päivää ja kuudet kirjoitukset, sitten olisi lukio paketissa.
- opiskelupaikan saaminen ja omilleen muutto!
- matkustelu. Ihan sama minne, kunhan jonnekin. Rakastan matkustella, ja matkakuume tässä vain kasvaa. Toivottavasti pian pääsisi reissuun (postauksen kirjoittamisen ja julkaisun välisenä aikana matkasuunnitelmat selkiintyivät, hih)!


perjantai 13. tammikuuta 2017

Jänskä jää



Onneksi on jää! Ainut järkevä paikka, missä voi näillä keleillä mennä käyntiä kovempaa... Tätä jäistä ja lumetonta aikaa on jatkunut kohta jo kuukauden verran, eikös yön aikana voisi tupsahtaa maahan sellainen parin kymmenen sentin lumikerros? Kiitos.



Ollaan menty jäällä sen verran mitä itse olen uskaltanut. Ekalla ratsastuskerralla viime lauantaina Lobea ja Jollia pelotti niin mahdottomasti: eihän laikukkaalle jäälle voi mennä! Lobe oli epäileväinen jo varmasti sen suhteen, että viime kerralla rannassa oli vettä missä uitiin, ei jäätä. Jään pakkuminen ja ratina saa kylmän hien pintaan, ei todellakaan huvittaisi hepan kanssa upota jäihin. Tiedänhän minä että paksua se on kuin mikä, kun autotkin siellä ajelevat. Mutta silti pelottaa!



Lauantaina oli aikamoinen keli ekaksi kunnon jääkerraksi... Lunta pyrytti melkein vaakasuoraan eikä tuulikaan ollut kevyimmästä päästä, varsinkaan järvenjäällä. Selvittiin kuitenkin ehjin nahoin, ja jopa uskaltauduttiin muutamat (hyvin hitaat ja hallitut) laukat laukkaamaan! Ratsastuskuvista kiitän Nooraa.


Seuraavana päivänä eli sunnuntaina oli vuorossa jääreissu viiden hevosen voimin. Iskettiin Poopelle kärryt perään ja tarhakaveri Mimmi perähevoseksi. Oikeastaan Lobe meni kärryillä paljon paremmin, suoremmin ja ongelmitta. Ehkä syynä oli pieni lumikerros tai sitten ihan vaan ne kärryt ja oma ammatti, mikä tuntui turvallisemmalta. Ajokuvista suurkiitos Riina N.!



perjantai 6. tammikuuta 2017

Jäätävissä tunnelmissa


1

Joulun aikaan lumet sulivat harmiksemme pois, hankeen ehti ihanasti jo tottua... Tammikuu on menty tähän mennessä aika pitkälti lumettomissa mutta kirpeissä keleissä. Tälläkin hetkellä mittari näyttää -23 astetta, hrr. Pohjat ovat olleet aikas kehnossa kunnossa kaikkialla, joten käynnissä ollaan pitkälti pysytelty (näkyy kyllä Loben pinnan pituudessa). Onneksi sentään jäät ovat kunnolla pakastuneet!

Joulukuun lopulla haettiin meidän pikku-Oona takaisin kotiin ylläpidosta. Ei kuitenkaan samalle tallille kuin Lobe, joten harmikseni pikkuista tulee näkymään todennäköisesti yhtä vähän blogin puolella kuin tähänkin asti. Kävin kuitenkin kuurapartaa moikkaamassa eilen, voi mikä söpöläinen!


Nyt kuitenkin itse asiaan. Tuntuupa hassulta muokata heti kotiin tallilta tultua saman tallipäivän kuvat ja julkaista vielä samana päivänä blogiin! Ihan niin kuin ennen vanhaan. ;)

Tänään oli tosi kaunis ja kylmä päivä, joten toppavaatteita reilu kerros päälle ja kuvailemaan jäälle! Muutamat ihanat kuvat saatiin, joten oli pakko päästä heti ne teille jakamaan. Toivottavasti tykkäätte, lempparin saa pitkästä aikaa kertoa. ps. ja jos joku vaikka innostuisi bannerin väsäämään, niin otetaan enemmän kuin mielellään vastaan!

2, 3, 4
5, 6, 7
8, 9, 10

Jospa sitä lähipäivinä uskaltaisi jäälle mennä ihan ratsastamaankin..;)


lauantai 31. joulukuuta 2016

2016

TAMMIKUU
Heti vuoden alussa maa sai lumipeitteen ja me uudet suitset. Lobe toimitti usein perähevosen virkaa. Päästiin hankitreenaamaan pellolle maastoilun ohella. Kuun puolivälissä oli ratsutus, jonka päätteeksi Lobe haukuttiin hirveäksi hevoseksi. Hirviäkin nähtiin. Jäällä käytiin ekaa kertaa! Hieroja kävi ja Lobe pääsi isompaan tammatarhaan. Juhlistettiin myös meidän kolmivuotispäivää sekä minun täysi-ikäisyyttä!



HELMIKUU
Kelien armoilla mentiin pellolla niin hankijumppaa kuin laskiaisen hiihtoratsastusta (muutaman sentin lumikerroksella). Kentätkin sulivat alkukuussa! Ajokortti helpotti huomattavasti omaa liikkumista. Wanhat tuli myös tanssittua. Juoksuttaessa mentiin mukkelismakkelis ja murhetta aiheutti turvonnut koipi... Pelkällä riimulla ratsastettiin myös maastoissa. Karkauspäivänä röntgenkuvattiin jalkojen tilanne ja raspattiin hampaat.



MAALISKUU
Tutustuttiin taas ohjasajoon tauon jälkeen. Aloitettiin Kristan ja Ullan kanssa maastoilut! Maastakäsittelyä harrastettiin paljon, kentällä ratsastin monen kuukauden tauon jälkeen. Baanailtiin jäällä tokaa kertaa. Osallistuin bloggaajatapahtumaan Wahlsten-myymälässä Lahdessa. Kristan kanssa matkustettiin pääsiäisenä Itävaltaan ja Saksaan!



HUHTIKUU
Ylitettiin ensimmäinen pikkueste vuosien tauon jälkeen. Hokkeja sai jo irroitella lumien sulaessa, kahlailemaankin päästiin jo! Maastoiltiin pitkiäkin lenkkejä (2,5h ja 3h) ja kuvattiin GoPro-videota. Pitkästä aikaa treenattiin myös traileriin menoa, edistystä!



TOUKOKUU
Helatorstaina nautittiin jo kesäkeleistä, Lobekin heitäsi rantahiekalle piehtaroimaan ratsastaja selässä! Varusteiden sekä itse hepan pesupäiviä löytyi, ja vihreälle totutus alkoi. Loben vanhat liikuttajat kävivät tammaa moikkaamassa. Loppukuusta laidunkausi alkoi. Hieroja vieraili meillä. Ratsastaessa Lobe oli tosi hyvä. Kotona rempattiin kärryjä ja päästiin vuoden tauon jälkeen ajamaan - ihan omilla kärryillä! Testattiin myös Micklem-suitsia, jotka sitten jäivät meille. Oona lähti loppukuusta ylläpitoon.



KESÄKUU
Lastausharjoitukset jatkuivat. Rähmivää silmää sai hoitaa useana päivänä... Kuolaimeton maasto päättyi autotiellä ryöstelyyn. Maastoiltiin paljon niin selästä kuin kärreiltä. Kentällä ratsastus jatkui ja ratsastettavuus parani. Osallistuttiin myös Paken valkkaan! Ekaa kertaa uitiin veteen perässä ja nautittiin helteistä. Vaihdettiin kerran maastoratsuja: minä Ullalla ja Krista Lobella.



HEINÄKUU
Veneen perässä uitto oli kova sana! Yömaasto toteutettiin talliporukalla alkukuusta. Eräs ajolenkki päättyi siihen, että söin hiekkaa kärryjen tippuessa matkasta. Liikunta vaihteli paljon laukkamaastoista metsäsamoiluihin. Loppukuusta hypättiin ja oltiin niin onnellisia! Sain uuden puhelimen ja treffasin paljon kavereita niin Jyväskylässä kuin Tampereella.



ELOKUU
Itse olin ensimmäisen viikon Ahvenanmaalla ruotsin kielikurssilla! Kuumetaudista saatiin nauttia sitten kotona... Osallistuttiin tallikisoihin surkealla menestyksellä. Loben liikunta koostui tuttuun tapaan uitosta, maastakäsittelystä, ajosta ja maastoilusta. Käyntivaihde ei kuulunut Loben vauhtivalikoimaan... Hieroja kehui hyväksi lihaksi!



SYYSKUU
Ratsastaessa Lobe ei enää syksyn tullen ollut niin mukava, joten pääpaino oli ajohommissa. Kengät tippuivat taas vähän väliä, kunnes laidunkausi loppui. Vuokraajaehdokkaita kävi, tuloksetta; Lobe osaa esitellä aluksi parhaimmat puolensa. Itsellä oli kamala stressi syksyn ylppäreiden (bilsa ja enkku) kanssa ja niiden jälkeen olin kuukauden kipeä, joten pikkusisko kävi usein taluttelemassa Lobea maastossa. Sänkkäri oli kovassa käytössä! Lobe sai myös hienon uuden sadetakin.



LOKAKUU
Sama meno jatkui kuin syyskuussa, toinenkin vuokraajakokeilija kävi. Aloin huolestua Loben jalkojen tilanteesta, joten käyntipäiviä lisättiin viikkorytmiin ja revittelylenkkejä vähennettiin. GoPro oli taas käytössä. Oonaa käytiin ylläpitokodissa moikkaamassa! Syysloma oli huippu, käytiin mm. roadtripillä Lapissa. Ensilumet satoivat tännekin.



MARRASKUU
Hokkien kanssa tuskailtiin useampaan otteeseen, joten alkukuu mentiin aika kevyesti. Joulukuvat otettiin jo etukäteen. Lobe oli sekä ihana että kamala, välillä sen käytös käytävällä oli ihan pöyristyttävää... Kuun puolivälissä oli onnen sekä surun päivä: 21. päivä oli meidän merkkipäivä (omistuksessa jo 2 vuotta), mutta myös samana päivänä meidän 10-vuotias Tupu pääsi kivuistaan.



JOULUKUU
Alkukuu nautittiin pakkasista ja lumista, loppukuu tuskasteltiin pääkallokelien kanssa. Juoksutukset jäivät usein lyhyeen, kerran mentiin taas nurin. Talutuslenkkejä heitettiin, ilmansatulaa ratsastettiin paljon. Maastoon sai pitkästä aikaa taas kavereita! Kuun puolivälissä oli rokotuksen ja raspauksen aika. Joulu vietettiin rauhallisissa merkeissä ja viimeinen viikko oli pohjien takia aika vapaapäiväpainotteinen. Viimeisinä päivinä haettiin Oona ylläpitopaikasta.



All in all, vuosi 2016 on ollut paras tähänastisista! Olen tutustunut huippuihaniin ihmisiin ja syventänyt vanhoja kaverisuhteita. Loben kanssa vuosi on ollut mahtava eikä pahempia takaiskuja ole koettu. Koulu sujui ylppäreitä lukuunottamatta tosi hyvin ja elämä hymyilee. Olen onnellinen!



Mirka editoi ihanan vuosivideon mulle! Kuvan laatu ei huimaa päätä, mutta älkää välittäkö... 


Oonaa moikkaamassa syksyllä



Lokakuussa käytiin kameran kanssa tervehtimässä meidän pikkuponia ylläpitokodissa. Oonaa kiukutti olla kameran edessä, etenkin kun ei saanut syödä mitään! Kuvat eivät onnistuneet mitenkään superhyvin, oli aika vaikea kuvauskeli. Tässä kuitenkin joitain räpsyjä.

Kiukkunaama

perjantai 30. joulukuuta 2016

Syksy yhdessä postauksessa


Syksyllä kuvaajia oli tallilla mukana hyvin harvakseltaan, josta kertoo se, että koko syksyn kuvasato mahtuu yhteen postaukseen! Syksy meni aika nopeasti ohi, hirvikärpäsiä riitti maastoissa ihan tarpeeksi (eikä edes hyttyshatut niitä pidätelleet poissa). 


Ajohommat hoidettiin pääasiassa pikkusänkkärillä, ratsastin siellä vain muutaman kerran, sillä Lobella oli lievästi sanottuna vähän liikaa menohaluja...


Kuvaajien vähyyden vuoksi muistettiin taas GoPron olemassaolo! Muutamat videot kuvattiin sillä Kristan kanssa, mutta niitä onkin jo näkynyt aiemmin syksyllä blogissa.