Sivut

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Pikkuponi reissaa



Tarkkasilmäisimmät ovat varmaan jo yhdistelleet asioita toisiinsa, ja hoksanneet, että Oona on muuttanut. Oikeastaan kahdesti kuukauden sisällä, mutta nyt toivottavasti pidemmäksi aikaa.

Näitä puhelinkuvia lukuunottamatta kuvat c Mirka ja Noora

Vuosi sitten ponihan lähti ylläpitoon (puolen tunnin päähän meiltä), joka harmiksemme kesti vain puoli vuotta. Jouluna pikkuinen muutti takaisin meille, muttei Loben tallille. Poni asui pienellä pihatallilla, kunnes nyt toukokuussa tuli ajankohtaiseksi harkita muuttoa uudelleen. Sen paikan asukit siirtyivät kesäksi laitumelle ja koska poni ei kaviokuumetaustansa vuoksi voi laiduntaa (eikä jäädä yksin tarhaan, sillä silloin riskeerataan karkaaminen vihreälle ja kk:n uusiminen...), päädyttiin muuttamaan Oona samalle tallille kuin Lobe.


Päivisin pikkuponi tarhasi yksin sairastarhalaisen vieressä ja öisin sai se Ykä-shettiksen kaverikseen. Ykis ja Oonu muistivat heti toisensa, ja alkoivat rapsutella! On ne niin sööttejä. Helatorstaina suoritettu muutto oli ajankohtainen vain pari viikkoa, sillä sitten oli taas aika pakata poni traileriin. Tällä kertaa matka oli varttituntia pidempi: reilu kolme tuntia huristeltiin Hämeenlinnaan asti.


Ollaan huhtikuusta lähtien etsitty Oonalle uutta kotia (ilmoitus alla), sillä meillä ei yksinkertaisesti ole enää tarjota rakkaalle ponille parasta mahdollista hoitoa. Mahan paisumisen estämiseksi poni tarvitsee niin paljon liikuntaa, että sitä meidän liian isoiksi kasvaneiden on vaikea tarjota tarpeeksi usein. Poniratsastajia löytyy näiltä kulmilta niin vähän, joten päädyttiin etsimään meillä 7 vuotta olleelle tammalle uusi koti, ensin ylläpidon kautta.

Moi! Mie oon 12-vuotias shetlanninponitamma, ehkä söpöin ja paras kaikista. Nimi on siis Sörbys Zonata, tuttujen kesken Oona vaan. Oon aika pikkunen: säkäkorkeus miulla on 96,5 senttiä. Syntynyt oon Ruotsissa, sittemmin Suomessa toiminut niin tuntiratsuna kuin raviponina. Miulle käy kaikki: hyppään, uin, miun perässä on hiihdetty ja pulkkaakin vetänyt. Välillä oon reippain kaikista ja miussa voi olla kädet täynnä tekemistä, mutta suurimman osan ajasta oon kyllä aika rento kaveri. Ruokaa mie rakastan eniten, kuten miun muodoista huomaa, joten vastapainoks tarvisin säännöllistä liikuntaa. Oon monet pikkutytöt opettanut heppahulluiksi, siinäkin oon hyvä! Oon myös aika kaunis, mut on kantakirjattu ja monet kauneuskilpailut oon voittanutkin!Miun nykyiset omistajat on kasvaneet aika pitkiksi, ja siks ne haluais miun pääsevän hyvään kotiin, jossa olisin enemmän hyödyks muille. Ratsastajia kun noista ei enää miulle ole. Perheen mielestä hyvä uusi koti miulle on tärkeempää kuin raha. Sain sellaisen tosi inhottavan taudin muutama syksy sitten, ootte varmaan kaviokuumeesta kuullu? Siks miulle pitää syöttää analysoitua heinää enkä kesällä saa vihreelle laitsalle mennä. Olis myös tosi kiva, jos uudessa perheessä oltaisiin sen verran kokeneita, ettei tällaiset asiat säikäytä. Vaikka ensiponiksi mahtava muuten olisinkin! Tuota kuumetta lukuunottamatta oon ollu koko ikäni terve.
Oon maailman kultaisin poni, tuun oikeestaan kaikkien kaksjalkaisten sekä nelijalkaisten kanssa toimeen! En haluais jäädä ilman tovereita, poniseura olis mahtavin ratkasu, mutta kunhan heppaseuraa miulle löytyy niin oon onnellinen. Mettätarhat on parasta mitä tiiän, tykkään kiipeillä ja samoilla! Vaikka osaankin olla hieno tuntiponi, ei ainainen kehän kiertäminen oo ihan se miun juttu. Vaihtelusta ja monipuolisesta liikunnasta mie tykkään ihan sikana!
En pelkää oikeestaan mitään, urhee kun oon. Oon monet kerrat ravaillut jättimäisten tukkirekkojenkin ohi, ei tunnu missään! Valkotakkiset on niitä joista en tykkää, muuten kaikki kenkäykset, lastaukset sun muut hoituu moitteettomasti. Mie oon myös osallistunu aikas moniin tapahtumiin, oon talutusratsuna ja ajoponina ollu vaikka ja missä. Palomiehetkin on miun kanssa leikkiny!
Koska oon miun perheelle tosi tärkee, oonhan niitä ollut viimeset seittemän vuotta ilahduttamassa, ne haluais miut semmosella diilillä uuteen kotiin, että tulisin ekaks tutustumaan uuteen kotiin ylläpidon kautta ja sitten kun kaikkien mielestä homma luistaa, sais uus koti miut omaksi ostaa! Pelkkään ylläpitoon en kumminkaan enää halua, semmosessakin oon ollut, mutta pysyvä koti olis tällä kertaa hakusessa. Nyt asustan Savitaipaleella, Etelä-Karjalassa. Olis aivan huippua, jos ei tarvis aivan toiselle puolelle Suomea muutella, että miun nykynen perhe vois miua välillä käydä moikkaamassa! Varusteita miulle saa ison kasan mukaan, niistä voidaan jutella lisää sitten. Hintaa miulla olis varusteineen 1900 euroo, lisäks miulle saa ostaa hienot koppakärryt mukaan 300 eurolla!
Jos yhtään tuntui tärppäävän ja uskoisit miulle hyvän kodin pystyvän tarjoomaan, elä epäröi ottaa yhteyttä! Lisäjuttuja saa kysellä sen mitä jaksaa, kaikkea en tähän mahu selostamaan. Mua saa tulla koklaamaan ja rapsuttelemaan, minä en pure ketään, eikä tuo omistajaperhekään tietääkseni semmosta harrasta. Viestiä voi laittaa Merika Kalliolle (facebookki) tai sähköpostilla merika.kallio@hotmail.com. Mie kiitän!


Monen monta kiinnostunutta oli, mutta lopulta se loppuun asti kiinnostunut löytyi Hämeenlinnasta. Vietiin poni kummastelemaan uutta paikkaa, sekä tekemään tuttavuutta shettiskaverin kanssa! Hassu yhteensattuma: kuvissa oleva shettistamma on samalta Ruotsin kasvattajalta kuin Oona. Ei näihin ihan joka päivä törmää. Nyt vaan toivotaan, että poni viihtyy ja siitä tykätään niin paljon, että saadaan myyntipaperit rustata. ;)


On se vaan niin rakas ♥

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Laiska laitumellelasku


1

24. toukokuuta alkoi kauan kaivattu laidunkausi! Toukokuussa saatiin jännätä ehditäänkö edes ennen kesäkuuta vihreälle, mutta onneksi hyvin kävi. Laitsalle lasku oli ihmeen tylsä, muutamia juoksenteluja enempää ei kameroille esitetty. Varsinkin tammat tajusivat keskittyä itse asiaan: ruokaan. Tässä kuitenkin muutamia kuvia (joihin en kyllä itse ole tyytyväinen), pakkohan tätä on aina päästä katsomaan! 

2
3
4
5
6
7
8
9
10. Ykis päätti omatoimisesti liittyä muiden joukkoon :D
11
12
13. c Maisa

torstai 15. kesäkuuta 2017

Mitäs tänne kuuluu?



Kun tallipihaan kruisaillessa näyttää tältä, ei voi kuin hymyillä. Mä niin tykkään kesästä, auringosta, lämmöstä ja laitumesta! Tietty Lobe on paljon helpompi hakea tarhasta, kun tulee vastaan, laitsalla kun ei leipäpalaset kiinnosta muun ruuan ohessa. Ja tietty mamma on ottanut osumaa paljon enemmän kuin tarha-aikana, mutta eikös nuo harmittomat pikkuvekit kuulu asiaan? Meitä ei haittaa, sillä nyt nautitaan niin paljon kesästä kuin ehditään!


Postauksia tulee nyt lähiaikoina ainakin kolme, mutta halusin nyt ujuttaa tämän kuulumispostauksen tähän väliin. Ainakin voi huikata, että elossa ollaan edelleen, vaikka hiljaisia ollaankin oltu. Itse lomailin kirjoitusten jälkeen pari kuukautta, muutamissa pääsykokeissa kävin pyörähtämässä. Ensimmäinen kieltävä vastaus tuli jo, toinen tulee sitten parin viikon päästä. Voi kunpa sitä keksisi välivuodeksi jotain järkevää tekemistä!

Kesäkuun alusta olen ollut töissä, mutta teen onnekseni tai epäonnekseni ainakin vielä suht harvoin lyhyitä päiviä. Ehdin siis arkena tekemään muutakin, mutta viikonloput olen aika tiiviisti töissä kiinni...



Hyvä kun en ole vielä ennättänyt julkaisemaan laidun- enkä muuttopostauksia, kuvia niistäkin löytyy tästä postauksesta. Irtojuoksutuskuvat ovat onnenkantamoisia muutamalta minuutilta, sillä tuo liikutuskerta ei kauaa kestänyt. Tuhma pikkuponi poisti itsensä sen verran monta kertaa kentän aitojen ulkopuolelle...

Lobe sentään kilttinä odotteli aitojen oikealla puolella

Kesä ei täällä pahemmin ole vieraillut, sadetta ja tuulta ollaan saatu katsella monet päivät. Kesäkuun ensimmäisen päivän maasto heitettiin toppatakki päällä: ei ollut yhtään liikaa! Uittamaan olisi jo kova hinku, katsotaan josko tänäiltana saataisiin vene vesille! Lobe on tumman turkkinsa (juhuu, vihdoin kesäkuun puolivälissä pudotti talvikarvansa!) kanssa jo hiessä +15 asteessa, minä kun toivon niitä hellekelejä...

Lobe on muutenkin nyt saanut vietellä laidunlomaa, tuskin sitä haittaa yhtään. :D Itsellä on motivaatio jossain ihan pohjalukemissa, joten varmaan kivempaa kaikilla että harrastetaan vaan kun siltä tuntuu. Lobe saa liikuttua laitsallakin niin paljon, käyntimaastot ei siinä paljoa paina. Mamman liikutus tulee nyt kesällä koostumaan lähinnä käyntilenkeistä, ajomaastoista sekä uittelusta. Hauskaa ja rentoa!



Ei meille taaskaan mitään kummallista kuulu, mutta päivittelimpä nyt muutamat söpöt räpsyt. Itse ei tule nykyään kuvattua pahemmin, mutta aina satunnaisesti kun kamera käpälään sattuu tarttumaan, on se vaan niin ihanaa puuhaa! Ehkä jos sitä nyt kesän mittaa taas innostuisi.



perjantai 9. kesäkuuta 2017

Nivelrikko nyt


Vuosi sitten helmikuussa oli edellinen jalkojen tsekkauskerta. Röntgenkuvista näki, että nivelrikot (etujalkojen kehärenkaat, takajalkojen kinnerpatit) olivat edenneet. Nyt pyysin eläinlääkärin uudestaan visiitille, jalkojen tarkastukseen. 

Suoralla ravissa pehmeällä pohjalla ei ontumaa. Vas. kierroksessa lievä oikean etujalan ontuma ympyrällä. Oik. kierroksessa ei ontumaa. Suoralla ravissa kovalla pohjalla oikean etujalan ontuma 1/5. 

Otj ylänivelten taivutus: ei reaktiota
Otj alanivelten taivutus: ei reaktiota, ontuu oikeaa etujalkaa
Vej alanivelten taivutus: lievä taivutusreaktio 1/5
Vej ylänivelten taivutus: lievä taivutusreaktio 1/5
Vej alanivelten taivutus: ei reaktiota
Oej alanivelten taivutus: aristaa hieman taivutusta, 1/5

Oej low palmar block -> ei vaikutusta ontumaan. Oej abaxial sesamoid block -> ontuma häviää kokonaan. Oej ontuman aiheuttajana aiemmin todettu kehärengas/muutokset ruununivelessä.

Maastossa voi ratsastaa normaalisti, mutta ei ravia kovalla pohjalla. Ei ympyrätyöskentelyä.




Tuossa eläinlääkärin selostus la 20.5. toteutetusta tutkimuksesta. Suomeksi siis ell katsoi Loben liikkeet kentällä suoralla sekä ympyröillä. Kovemmalla pohjalla ravattiin suoraa, taivutukset joka jalkaan. Oikea etujalka on se ongelmajalka eli tällä hetkellä se eniten/ainut kipeä. Puudutettiin oej niveliä: ruununivelen puudutuksella liikkui täysin puhtaasti. Ell käytti ontuma-antureita apuna tutkimuksessaan.


Uusia röntgenkuvia ei otettu, sillä vaikka Loben kuvat ovat aika rumaa katsottavaa, liikkuu se tilaansa nähden ihmeen hyvin. Taivutuksista päätellen kinnerpatit ovat joko luutuneet tai lepovaiheessa, mutta ne eivät tammaa haittaa (eikä ole aiemminkaan haitanneet alkujäykkyyttä enempää). Lobe vertyy hyvin; kylmiltään lievästi ontuu, mutta hetken verryttelyn jälkeen on puhdas.

Meidän kenttätyöskentelyt olivat nyt tässä, sen jo tiesinkin. Viimeisen puolen vuoden aikana kenttäratsastukset ovat laskettavissa yhdellä kädellä. Ei se haittaa yhtään, maastossa puksutellaan muutenkin. Ja jo valmiiksi suunnitelmani oli pitää kevyempi kesä, Lobe nauttikoot laitumesta ja uidaan yhdessä paljon! 




Kallistun koko ajan enemmän lopetuspäätöksen puoleen. Tässä postauksessa pohdin Loben tulevaisuutta. Nyt olen sulkenut kokonaan poisantamisen vaihtoehdon, ei Lobea vaan voi antaa eteenpäin. Se ei olisi reilua kenellekään. Minä murehtisin itseni hermoraunioksi miten rakkaallani menee. Lobe stressaisi ihan turhaan muuttamista, uutta ihmistä ja kaikkia muutoksia. Sillä on nyt niin hyvä olla nykyisessä paikassa, joten sitä en halua sieltä pois viedä. Uudelle ihmiselle ei olisi kovinkaan nautinnollista totella kaikkia pikkutarkkoja ohjeitani eikä muutenkaan ottaa näin rikkinäistä hevosta, jolla ei periaatteessa voi kohta enää tehdä juuri mitään. Ja Lobe ei pihakoristeena oloa kestä, se on selvä. Vaihtoehdot siis ovat seuraavat: lopetan Loben kesän lopussa tai pidän sen itse vielä jonkun aikaa, mikäli vain jään vielä kotiin asumaan.

Pohdittiin eläinlääkärin kanssa yhdessä jatkotoimenpiteitä eli nivelen piikitystä. Jatkoin pohdintaa myös kotona, mutta päädyin vielä jättää hoitamatta. Jos Loben päädyn lopettamaan (ehkä kesän lopussa, ehkä myöhemmin), ei tässä vaiheessa hoitaminen periaatteessa olisi kovin järkevää. Kortisoni on se, josta nopeimman avun saa, mutta se vaatii karsinalepoa. Pienempi paha Loben kannalta kenties on kevyt kesä ilman hoitoa kuin pään hajotus karsinassa. Tuo hevonen ei yksinkertaisesti kestä karsinassaoloa edes hetkeä. Jos Lobe jää minulle vielä hetkeksi, voin sitten halutessani hoitaa sitä. Mutta tällä hetkellä kun kaikki on aivan auki, koen järkevämmäksi odottaa selkeämpää tietoa tulevaisuudesta.

Toisaalta olen niin helpottunut, että Lobella menee nyt vähän paremmin jalkojen suhteen (mikä on kummallista, sillä omasta mielestäni sen käytös jalkojen suhteen on vain pahentunut). Toisaalta se taas musertaa kokonaan. Kamalaa myöntää, mutta ehkä huonojen uutisten vastaanottaminen olisi ollut helpompaa... Lopetuspäätöksen kannalta siis. Tietty olisi niin paljon helpompaa, jos ell sen päätöksen voisi puolestani tehdä. Olisin voinut heittää päätöksenteon pallo jollekin toiselle. Mutta ei, sen siitä saa, kun on hevosenomistajaksi ryhtynyt. Pelkästään se, että jouduin päättämään hoidanko hevoseni vaiko en, oli kamalan raskas päätös. Saati sitten kun pitää oikeasti päättää sen hengestä. Kysyin elliltä, mitä hän tekisi tilanteessani. Ei kuulemma missään nimessä vielä näiden vaivojen takia lopettaisi. Osa sydämestäni särkyi siinä kohtaa. Olenko ajautumassa ihan väärän päätöksen äärelle?


maanantai 15. toukokuuta 2017

Keväthupsutuksia


1

Halusin pitkästä aikaa kuvia jostain muustakin kuin ratsastuksesta tai ajosta, joten aivosolut töihin. Mitä kaikkea napata matkaan, kun lähdetään pelleilemään kentälle maastakäsittelyn merkeissä? Kuvaaja-Kristan lisäksi sateenvarjoja, ilmapalloja, serpentiiniä (hyvä kun olen aina ajoissa, hyvin olisi vappukuvista mennyt) ja kaikkea muuta jänskää.

Pelkkää pelleilyä ja hepan siedätyshoitoa ei tuo kaunis, kylmä ja tuulinen maanantai pitänyt sisällään. Muisteltiin taas väistämissääntöjä, seuraamista ja venyttelyä. Välillä mamma innostui juoksentelemaankin, ihana ruotsalaiseni.

2
3
4, 5, 6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18


Ja jotta ei nyt kaikki kuvat olisi superhyper suloisia, laitetaan loppukevennystä. Perusmeininki sulkimen levätessä. Mutta hei, eikös se niin mene, että tytöt piereskelee sateenkaaria? ;) 

19

torstai 11. toukokuuta 2017

Lomailua ja lumisadetta



Harvemmin sitä toukokuun puolivälissä ajaa tallille sankassa lumisateessa. Naureskeltiin, että vappuna on enemmän lunta kuin jouluna, mutta nyt ei enää naurata. Parin viikon kuluttua pitäisi kesä virallisesti alkaa, hevoset päästä laitumille ja valkolakki painaa päähän? Lumisateen saattelemana? Ei kiitos.

Siskon yo-kakut

Taas tällainen laiska mitä kuuluu -katsaus. Meille kuuluu oikeastaan hyvin vähän mitään. Kirjoittelinkin ratsastusmotivaation puutteesta, mutta tosiasiassa motivaatio on kadonnut vähän kaiken kanssa. Lukion päätyttyä olen vain lomaillut, kesätöitä nyt onneksi sain muutaman mutkan kautta. 

Tämä aika olisi täytynyt käyttää intensiiviseen pääsykoelukemiseen, mutta yksinkertaisesti en vain jaksa. Asiaa vaikeutti vielä lukuajan vähyys (reilu kuukausi) ja tietämättömyys mikä musta tulee isona. Jostain syystä siis motivaatiota ei löytynyt lukea Suomen kolmanneksi vaikeimman koulun pääsykokeisiin, psykologia kun tuli klikkailtua yhteishaussa... Löytyykö keneltäkään loistavia tulevaisuudensuunnitelmia, mikä musta vois tulla isona?

Pääsisipä taas matkustelemaan!

Tampereella kävin pääsykokeissa, vielä täytyisi Jyväskylässä käydä kääntymässä. Kokemuksen kannalta, lukeminen kun on ollut ihan nollassa. Olen sen verran perfektionisti, että en kehtaa lukea puoliteholla. Olen tottunut paiskimaan hommia asioiden eteen, joita haluan. Nyt kun en tiedä mitä haluan, ei vain huvita lukea. Jos luen, luen täysillä, en vain sinnepäin. Lisäksi aikaansaamattomuus vain ahdistaa, ja olen superväsynyt iltaisin, vaikken tee päivisin yhtikäs mitään. Välivuosi siis odottaa, ellei ihmettä tapahdu. Oletko viettänyt välivuotta - miten, opiskellen, töissä? Jaiks, ylppäritulokset saapuvat viikon kuluttua!

Kaksi vuotta sitten siskon yo-juhlassa

Lobelle ei juuri mitään kuulu. Kärryepisodista ei onneksi jäänyt mitään traumoja, se kulkee hirmu hienosti aisojen välissä. Olen tarkkaillut tamman käytöstä, liikettä ja kaikkea mahdollista. Välillä epäpuhtautta on havaittavaissa, välillä ei ollenkaan. Joka tapauksessa eläinlääkäri tulee ensi viikolla vierailulle ja selvitellään jalkojen tilannetta. Edellinen tutkimuskerta oli vuosi sitten helmikuussa.



Ikuisuuksiin en ole kirjoitellut Loben ruokintakuulumisista, mutta onneksi ihan syystä. Joitakin vuosia sitten Lobe söi vaikka ja mitä purkkiruokaa, kalliita erikoispöperöitä toisensa perään. Vasta jälkikäteen tarkasteltuna kaikki kiikasti vain heinästä. 

Tallinvaihdon jälkeen Lobe on voinut vain hyvin, laihtunut ihan silmissä ja pysynyt hyvässä lihassa oli liikunta rankkaa tai kevyttä. Ruokinta on pysynyt nyt vuosia samankaltaisena: kivennäinen, suola ja nivelaine. Välillä ollaan syötetty proteiinia, mutta sitä mamman massu ei kestänyt. Kivennäinen on vaihtunut pari kertaa, nyt mennään Racingin perusrehulla. Nivelaine vaihtui MSM:ään, josta ei ole ollut huonoa sanottavaa. Mamma näyttää hyvältä ja voi hyvin!

Ei enää tällaista, vaan pysytellään ihan perustavarassa

Oonalle kuuluu myös ihan hyvää. Ehkä jotkut ovat törmänneetkin netissä ponin myynti-ilmoituksiin, uusi koti on edelleen etsinnässä. Katsotaan nyt, miten monta kertaa suunnitelmat ehtivät ennen kesää muuttua... Vuosi sitten Oona muuten lähti ylläpitoon, kylläpä aika rientää!



Viime vuonna laidunkausi alkoi toukokuun 20. päivänä, miksi nyt näyttää uhkaavasti siltä, ettei kyllä tuohon ehditä. Vuosi sitten viidentenä päivänä ratsastettiin toppi päällä ja käytiin kuuman päivän päätteeksi kahlaamassa järvessä. Nyt ollaan kahdesti käyty vedessä, mutta sen verran hyistä puuhaa, ettei jalkojen kylmäyksen ohella sinne houkuta mennä. Tässä vielä vertauksena toukokuun rakennekuvat - voi kumpa jo vihertäisi...