Sivut

lauantai 25. helmikuuta 2017

Mitä meille kuuluu?


Helmikuun rakennekuva

Hyvin sujuu tämä blogin aktivoituminen. Tällä kertaa ihan hyvät syyt! Kuvaajia ei ole nimeksikään (helmikuussa on otettu ainoastaan rakennekuvat). Kouluni päättyi helmikuun puolivälissä ja siitä lähtien olen ollut tiukasti nenä kirjassa kiinni. Blogi ei pahemmin ole ollut mielessä, ehkä sitten kirjoitusten jälkeen taas? Instaa pyrin päivittelemään edes vähän enemmän, joten sinne vaan kyyläämään!


Koneella on istuttu lähinnä vain työjuttujen takia


Kirjoituksista ja niihin lukemisesta kirjoitan oman postauksen. Äikän tekstitaito ja kuuntelut olivat tosiaan ennen lukulomaani, mutta kuusi kirjoituskertaa edelleen edessä.

Jos stressistä voi saada mahahaavan, ei olla siinä enää kovin kaukana... Syksyllä heti kirjoitusten jälkeen (tai oikeastaan kirjoituspäivän aamuna) sairastuin yli kuukauden kestäneeseen flunssaan. Stressi tiedettävästi kun alentaa tuota vastustuskykyä ja oikein toivottaa pöpöt tervetulleiksi. Siksi vitskuja nyt reippaasti naamaan, vähintään oman mielenrauhan hyväksi.


Penkkareistakin on tulossa oma postauksensa, odottelen edelleen kuvaajien lähettävän kuvia... Tuossa kuitenkin maistiaiset meidän upeista lakanoista, joita maalailtiin edellisenä iltana hikihatussa. Ihanaa, että tuo penkkaristressi on takanapäin, mutta harmi kun sitä tuntuu löytyvän lisää joka asiasta. ;)

Helmikuussa pohjat ovat olleet lähes yhtä upeassa kuosissa kuin tammikuussakin. Eli siis ehkä kurjimmat ikinä. Tämä talvi on kyllä ollut aika pliisu, hyvä kun sitä lunta tulee joulukuussa ja seuraavan kerran kunnolla vasta helmikuussa.

Hyvät pohjat ollaan kuitenkin hyödynnetty: tänään vedettiin sellainen ajolenkki, että huh! Järveä melkein päästä päähän. ;) Tuosta karttakuvasta näkee huvittavasti, miten pienellä ympyrällä ollaan aiemmin pyöritty. Puolen kilsan rata aivan rannan tuntumassa ei tunnu enää miltään tämän kymmenen kilsan suoran jälkeen!







Rakennekuvista puheen ollen: kameraa ei ole tallilla tämän enempää ulkoilutettu aikoihin... Suunnitteilla olisi ensi viikonloppuna ottaa vähän erilaisia kuvia, toivottavasti saadaan toteutettua! Oonaakin on ollut muutama kuukausi tarkoituksena käydä moikkaamassa, mutta arvatkaa vaan onko sekin jäänyt. Haluaisin niin pikkuponista uusia kuvia!

Tammikuu

Mitäs muuta? Ei meille oikeastaan hirmuisen erikoista kuulu, mutta ihan hyvä välillä postata näitä elossa ollaan juttuja. Kysytään nyt kerrankin myös näin päin: miten sinun alkuvuotesi on kulunut? Teidän kuulumisia olisi kiva lukea, herätellä tätä blogia edes jotenkin. Palaillaan!


torstai 2. helmikuuta 2017

Hiihtoratsastusta


1


Tammikuun viimeisenä viikonloppuna kokoonnuttiin vähän isommalla porukalla tallille viettämään hyvänmielen talvipäivää. Ohjelmassa oli mm. hiihto- ja pulkkaratsastusta sekä makkaranpaistoa.

Me kiidätettiin hiihtäjiä jäällä hyvä tovi, puolentoista tunnin reenin jälkeenkin Lobe olisi vielä jaksanut jatkaa! Niin hieno ja varma mamma mulla, ei edes korvaa lotkauttanut suksien tullessa taakse ääntelemään.

2
3
4
5
6
7
8

lauantai 28. tammikuuta 2017

Neljä vuotta



Neljä vuotta ei kuulosta paljolta, mutta kun alkaa pohtimaan mitä kaikkea tuona aikana on ehtinyt tapahtua, mieli muuttuu. Yllä olevassa kuvassa on ensimmäinen ja viimeisin yhteiskuvia meistä!

Tasan neljä vuotta sitten oli se pimeä ja tuulinen ilta, kun säkkipimeässä lähdin pihattotarhaan etsimään tuota hulmuharjaa. Toivoin, ettei se jyräisi minua talutusmatkalla talliin. Taisin tuolloin vain irtojuoksuttaa Lobea: olihan se seissyt toimettomana pihaton perällä jo yli puoli vuotta.

Olin tuolloin vielä 14-vuotias ja vaikka ratsastusvuosia oli takana monen monta, Lobe oli luku itsessään. Ensimmäisellä ratsastuskerralla Lobe keuli pohkeesta, eikä luovuttaminen siinä vaiheessa ollut kaukana. Miten minä tuollaiselle hevoselle pärjäisin näillä taidoilla? Jos nyt olisin samassa tilanteessa, luovuttaisin. Tuolloin sitä kuuluisaa itsesuojeluvaistoa ei pahemmin ollut ja saatoin lähteä maastoon laukkaamaan samaisella hevosella, jonka jarruista ei ollut mitään takeita. On sitä joskus ollut teini ja pikkuisen hullu.

Muistan kuin eilispäivän ne monet kerrat, kun jouduin Loben entistä omistajaa pommittamaan niinkin yksinkertaisilla viesteillä kuin millos olis kengityksen aika. Kun hommat eivät luistaneet, otin ohjat omiin käsiini ja hoidin tamman kaviot ja hampaat kuntoon.

Myös se ikävä takapakki on hyvinkin elävästi mielessä: löydettiin ht.netistä ilmoitus Lobesta. Myydään tai annetaan ylläpitoon, tietty minulle tästä kertomatta. Muistan, miten kipusin Loben selkään sen rouskutellessa päiväheiniään ja rutistin sen kaulaa. Itkin sen täydellistä harjaa vasten ja mietin mitä tässä voi enää tehdä. Onnenpotku oli, kun sain töitä ja mahdollisuuden kustantaa osa Loben kuluista itse. Siitä lähtien olen valtaosan tamman elätyksestä maksanut.



En oikein tiedä miten laskisi näitä meidän vuosipäiviä: 28. tammikuuta 2013 aloitettiin yhteinen taipalemme, mutta syksyllä -13 lopetin Loben ylläpitämisen. Keväällä -14 jatkettiin taas, ja 21. marraskuuta 2014 solmittiin meidän kavioliitto. Joten tämä varsinaisesti olisi vasta kolme ja puoli -vuotispäivä, mutta menköön nyt neljäntenä.


Paras ystäväni neljän vuoden ajan. 
Paras mahdollinen ensimmäinen hevonen. ♥ 



keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Blogi instassa



Blogi on löytänyt vihdoin tiensä uuteen sosiaaliseen mediaan, Instagramiin! Kuvaan aika paljon kännykällä tallijuttuja (nykyään kuvaajia on mukana harvemmin ja harvemmin), ja kännykkäkuvapostaukset ovat täällä blogin puolella vähentyneet. Siitä puheen ollen - kiinnostaako teitä katsoa/lukea niitä, jatkanko edelleen niiden tekoa?

Instassa blogi löytyy nimellä onceuponatime.blogi ja linkki löytyy tästä. Ja jos joku ei ole muistanut, että facebookin puolelta blogi löytyy jo, kannattaa mennä tykkäämään! Sinne linkitän joka kerta uuden postauksen. Tästä facebookiin.





perjantai 20. tammikuuta 2017

Kolmen haaste


Kuten bloggauksenkin suhteen, olen ollut aivan mahdottoman surkea lukija viimeisen puolen vuoden ajan. Tässä nyt olen ottanut urakaksi lueskella vanhoja postauksia, yllättävän kivaa lukea vääristä ajankohdista huolimatta! Törmäsin myös 3 asiaa -haasteeseen, ja ajattelin heti että hei täähän on se juttu joka mun pitäis tehdä. Ettei nyt ihan jokainen postaus olisi vain kuvia ja olemattomia kuulumisia. Toivottavasti tykkäätte, tehkää ihmeessä itsekin ja linkittäkää, niin pääsen lukemaan!



3 asiaa, joista pidän...
- kissat, kissavideot, kissameemit, kissavaatteet... Kisut on niin parhaita, joku saa vielä joskus hermoromahduksen mun kissavillityksen takia!
- ruoka. Ihan liikaa. Oikeastaan siis herkut, mutta itse nimitän niitä ruoaksi.
- vanhojen valokuvien fiilistely. Olen aika vanhanaikainen ja teetän valokuviani albumeja varten. Niitä selaillessa tulee niin mahtava olo!

3 asiaa, joista en pidä...
- ylppäreistä. Olen hyvä koulussa, joka näkyy kyllä päättötodistuksessani, mutta eihän se mihinkään vaikuta... Stressaan tosi helposti, joka heijastuu kirjoituksiin. Typerää, että tulevaisuus on yksien kokeiden varassa.
- värittömistä kulmakarvoista! Niitä täytyy vähän väliä käydä värjäämässä, että osaan edes vähän piirtää niitä sinne päin.
- matikka. Kärvistelen pitkässä (ja ihmeen hyvin mennyt, vaikka kiinnostusta ei löydy pätkääkään), mutta yksi lukion tuskaisimmista asioista.

3 asiaa, joita tein viikonloppuna...
- löhöilin puoli päivää sängyssä! Parasta. Nukkua pitkään, katsoa pari jaksoa Breaking Badia ja päälle piraattileffaa ja chillailla vaan.
- lenkkeilin ja söin tosi epäterveellisesti. Parin kilsan kävelylenkki korvaa pizzat, karkit ja sipsit, niinhän?
- mapitin päättyneen jakson monisteet. Järjestelmällisyys tyydyttää. Odotan aina innolla jakson loppua, sitten pääsee mapitushommiin!

3 asiaa, jotka osaan...
- opiskelu. Tiedän mitä tehdä ja miten tehdä. Hyvä muistini auttaa kyllä asiassa huomattavasti.
- nopeasti nukahtaminen. Muutama hassu sekunti ja olen jo unten mailla!
- pitää höyrypää-rouvaseni hyppysissäni. Taito sekin, Lobe nimittäin osaa viedä jos siihen ei osaa varautua ja olla skarppina joka hetkenä.



3 asiaa, joita en osaa..
- myöntää olevani väärässä. Olen just sen tyyppinen ihminen, kuka inttää viimeiseen asti vaikka tajuaa jossain vaiheessa olevansa itseasiassa väärässä. Hups! Tätä täytyisi kyllä miettiä useammin ja yrittää päästä eroon.
- iskeä silmää. Oikeaa silmää en saa millään kiinni ilman että vasenkin sulkeutuisi! Harjoteltu on, mutta siinä olen ihan tampio.
- erottaa oikeaa ja vasenta... Monet naurut olen saanut, kun joku yrittää pelkääjän paikalla selostaa ajo-ohjeita ja kuski ei osaa suuntia. Pitäisköhän hankkia Volvo? Joudun aina "piirtämään ilmaa" oikealla kädellä, jotta tajuan että ahaa tämä on oikea, kun sillä kädellä kirjoitan. 

3 asiaa, jotka haluaisin osata...
- laulaa. Edes siedettävästi, kunhan jotenkin. Rakastan laulamista, Lobe raasu on varmaan jo kyllästynyt rääkymiseeni maastolenkkien aikana! Laulun lahjoja ei minulle ole suotu.
- miksaaminen! Se on mielestäni tosi siistiä ja olisi kyllä mahtavaa osata.
- muokata kuvia ja editoida. Olen sillä saralla aivan amatööri ja teen vain sinne päin, mutta vähänkö olisi mahtavaa omistaa kunnon välineet ja saada vaikka opetusta!

3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä...
- rempata Loben kärryt. Haluaisin niihin uuden maalipinnan sekä selkänojan. Molemmat onnistuisi ja tekijätkin löytyy, mutta aina sille rahalle keksii parempaa tekemistä.
- topata Loben satula. Sama virsi kuin edellisessäkin, tämä kyllä pitää toteuttaa asap.
- pitää enemmän yhteyttä kaukana asuviin kavereihin. Valtaosa kavereistani asuu toisella puolella Suomea ja ulkomaillakin, eikä yhteydenpito ole säilynyt niin aktiivisena kuin olisin toivonut. Tälle asialle pitää tehdä muutos!



3 asiaa, joista stressaan...
- kirjoitukset. Kaikki muut aineet ovat vahvuuksiani, paitsi matikka ja ruotsi. Pelkään kuitenkin mokaavani niissä vahvoissa aineissa. Näin nimittäin kävi syksyllä bilsan kanssa: kympin kursseilla tavoitteet oli aika korkealla, ja niistä pilvilinnoista romahdettiin aika lujaa maan tasalle. Jospa tuo romahdus olisi riittänyt ja nyt keväällä menisi hyvin.
- tulevaisuus. Lähinnä opiskelupaikka ja muuttaminen, miten järjestää kaikki järkevästi.
- mihin mennä uudessa paikassa. Vihaan niin paljon mennä yksin uusiin paikkoihin. Jos esimerkiksi minulla on tapaaminen paikassa x, stressaan etukäteen turhankin paljon mihin oikeasti sitten mennään tosi paikan tullessa. Stressiherkän ihmisen ongelmat.

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan...
- rauhallinen koti-ilta telkkarin ääressä hyvän murkinan kera.
- autolla ajo. Ei todellakaan kaupunkiajo, sillä siinä stressaan itselleni mahahaavan! Rauhallisilla maanteillä ajelu hyvää musiikkia kuunnellen. Pelkkä musiikin kuuntelu ei saa minua rentoutumaan, mutta autoon se vaan sopii kuin nakutettu.
- asioiden suunnittelu ja eläimet, ehkä? Pakko myöntää, että olen todella huono rentoutumaan ja tämän kolmannen kohdan keksimiseksi jouduin googlaamaan kuinka rentoutua. Olen pikkutarkka ja rakastan aikatauluttamista, joten ehkä asioiden suunnittelu rentouttaa. On ihanaa tietää, milloin teen tai mitä tapahtuu milloinkin. Eläimet yleensäkin, oman kissan päiväunia on ihanaa seurata.

3 asiaa, joita pelkään...
- epäonnistumista. En nyt puhu mistään matikan kokeen hylätystä, vaan elämässä epäonnistumista. Mulla on niin korkeat tavoitteet elämän suhteen, mikä vähän hirvittää. Korkea rima, pidempi pudotus.
- pimeällä yksin liikkumista. Lähinnä kaupungeissa, sillä mielikuvitukseni on aika vilkas. Ehkä niillä liian monilla rikostutkijasarjoilla on osuutta asiaan...
- läheisen elämän päättymistä liian varhain. Jo on synkkää. Koulussa ollaan puhuttu paljon nopeista ja odottamattomista kriiseistä, kuten juuri läheisen äkillisestä kuolemasta. Eihän näitä saisi pelätä, elämä tuo tullessaan mitä tuo, mutta aina sitä toivoo ettei omalle kohdalle kävisi näin.

3 asiaa, jotka puen mielelläni päälle...
- mustat farkut ja lämmin pusero. Tykkään käyttää ihan basic vaatteita, ne näyttävät parhailta.
- lämpölegginssit ja yliruma huppari. Kotona on parasta näyttää ihan karmealta niissä kaikkein mukavimmissa vaatteissa.
- mekkoja! Ennen kevätjuhlat olivat kamalinta ikinä, kun oli vähän pakko pukea mekko päälle. Viime aikoina vaatevarastoni on pursuillut uusista mekoista, pääsispä käyttämään...

3 asiaa, joita en pue päälleni...
- napapaidat. Hyh. Ne harvat, joille ne sopii, ovat lautavatsoja. Oma maha on kaukana siitä, joten ei kiitos.
- korut. En vaan itse osaa käyttää niitä, vaikka kivoilta näyttävätkin. Ainoastaan korvakoruja pidän, sillä en halua kasvattaa reikiä umpeen.
- boyfriend farkut.

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia...
- uusi objektiivi! Vihaan vaihdella lyhyen ja pitkän putken välillä. Lyhyt putki on ihan susi ja pitkä taas ei ole kovin käytännöllinen. Haluan sellaisen välimuodon, jolla pystyy ottamaan kuvia sekä läheltä että kaukaa.
- urheiluvaatteet. Salaa toivon, että kunnon varusteet toisivat vähän motivaatiota liikkua... Rakastan ruokaa liikaa, joten pakko se kai liikkuakin olisi, ettei ihan mitoistaan paisu.
- kissanpennun tai lemmikin löytyeläinkodista. Ehkä sitten kun asuu omillaan, ettei meidän kissavanhuksia järkytetä uusilla tulokkailla. Kissanpennut on vaan suloisinta ikinä! Löytyeläinkodin asukille olisi niin ihanaa antaa uusi koti ja uusi elämä.



3 asiaa, joista unelmoin...
- ehtiä nähdä maailmaa. Käydä Amerikassa, Aasiassa ja Australiassa. Matkustelu avartaa!
- tarpeeksi hyväpalkkainen työ, josta aidosti nauttii. Haluaisin olla niitä ihmisiä, jotka tykkäävät työstään ja työnteosta. Ja tietty haluaisin, ettei tarvitsisi ruokakaupassa tuijotella kilohintoja ja miettiä, onko nyt tuohonkaan varaa.
- rakastava aviomies, kaksi kaunista lasta ja paljon kissoja! Olen ihan höpsähtänyt tulevaisuuden unelmointiin...

3 asiaa, joita toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa...
- ylioppilaslakin saavuttaminen. Enää parikymmentä päivää ja kuudet kirjoitukset, sitten olisi lukio paketissa.
- opiskelupaikan saaminen ja omilleen muutto!
- matkustelu. Ihan sama minne, kunhan jonnekin. Rakastan matkustella, ja matkakuume tässä vain kasvaa. Toivottavasti pian pääsisi reissuun (postauksen kirjoittamisen ja julkaisun välisenä aikana matkasuunnitelmat selkiintyivät, hih)!


perjantai 13. tammikuuta 2017

Jänskä jää



Onneksi on jää! Ainut järkevä paikka, missä voi näillä keleillä mennä käyntiä kovempaa... Tätä jäistä ja lumetonta aikaa on jatkunut kohta jo kuukauden verran, eikös yön aikana voisi tupsahtaa maahan sellainen parin kymmenen sentin lumikerros? Kiitos.



Ollaan menty jäällä sen verran mitä itse olen uskaltanut. Ekalla ratsastuskerralla viime lauantaina Lobea ja Jollia pelotti niin mahdottomasti: eihän laikukkaalle jäälle voi mennä! Lobe oli epäileväinen jo varmasti sen suhteen, että viime kerralla rannassa oli vettä missä uitiin, ei jäätä. Jään pakkuminen ja ratina saa kylmän hien pintaan, ei todellakaan huvittaisi hepan kanssa upota jäihin. Tiedänhän minä että paksua se on kuin mikä, kun autotkin siellä ajelevat. Mutta silti pelottaa!



Lauantaina oli aikamoinen keli ekaksi kunnon jääkerraksi... Lunta pyrytti melkein vaakasuoraan eikä tuulikaan ollut kevyimmästä päästä, varsinkaan järvenjäällä. Selvittiin kuitenkin ehjin nahoin, ja jopa uskaltauduttiin muutamat (hyvin hitaat ja hallitut) laukat laukkaamaan! Ratsastuskuvista kiitän Nooraa.


Seuraavana päivänä eli sunnuntaina oli vuorossa jääreissu viiden hevosen voimin. Iskettiin Poopelle kärryt perään ja tarhakaveri Mimmi perähevoseksi. Oikeastaan Lobe meni kärryillä paljon paremmin, suoremmin ja ongelmitta. Ehkä syynä oli pieni lumikerros tai sitten ihan vaan ne kärryt ja oma ammatti, mikä tuntui turvallisemmalta. Ajokuvista suurkiitos Riina N.!



perjantai 6. tammikuuta 2017

Jäätävissä tunnelmissa


1

Joulun aikaan lumet sulivat harmiksemme pois, hankeen ehti ihanasti jo tottua... Tammikuu on menty tähän mennessä aika pitkälti lumettomissa mutta kirpeissä keleissä. Tälläkin hetkellä mittari näyttää -23 astetta, hrr. Pohjat ovat olleet aikas kehnossa kunnossa kaikkialla, joten käynnissä ollaan pitkälti pysytelty (näkyy kyllä Loben pinnan pituudessa). Onneksi sentään jäät ovat kunnolla pakastuneet!

Joulukuun lopulla haettiin meidän pikku-Oona takaisin kotiin ylläpidosta. Ei kuitenkaan samalle tallille kuin Lobe, joten harmikseni pikkuista tulee näkymään todennäköisesti yhtä vähän blogin puolella kuin tähänkin asti. Kävin kuitenkin kuurapartaa moikkaamassa eilen, voi mikä söpöläinen!


Nyt kuitenkin itse asiaan. Tuntuupa hassulta muokata heti kotiin tallilta tultua saman tallipäivän kuvat ja julkaista vielä samana päivänä blogiin! Ihan niin kuin ennen vanhaan. ;)

Tänään oli tosi kaunis ja kylmä päivä, joten toppavaatteita reilu kerros päälle ja kuvailemaan jäälle! Muutamat ihanat kuvat saatiin, joten oli pakko päästä heti ne teille jakamaan. Toivottavasti tykkäätte, lempparin saa pitkästä aikaa kertoa. ps. ja jos joku vaikka innostuisi bannerin väsäämään, niin otetaan enemmän kuin mielellään vastaan!

2, 3, 4
5, 6, 7
8, 9, 10

Jospa sitä lähipäivinä uskaltaisi jäälle mennä ihan ratsastamaankin..;)