Sivut

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Hevosvoimat koetuksella


1

Maaliskuun ensimmäinen sunnuntai, aurinko paistaa ja kaksi kuvaajaa lähtee mukaan. Suuremmalla poppoolla tallille laittamaan Lobe valmiiksi, alkukäyntien aikana muut änkeytyivät punaiseen Ooppeliini ja kruisailivat jäälle.

Olen haaveillut niin kauan videosta ja kuvista, jotka on kuvattu liikkuvasta kulkuneuvosta. Ollaan pohdittu skootterista videointia pellon vieressä ja vaikka mitä. Nyt sen sitten tajusin: mulla on hevonen, joka nelistää aikas lujaa, mulla on auto ja käytössä jää. Siinä se ratkaisu ikuisuusyhtälööni!

Autolla siis Loben luo jäälle, järkkäri pelkääjänpaikan ikkunassa, videokamera takapenkillä. Kumpi kiihtyy kovempaa, yks heppanen Loopeli vai aika-monta-heppainen Ooppeli? No tietty mun karvainen murunen, kukas muukaan!

Lopputuloksena aika kuumuva hevonen, pilotin venähtäneet pohjelihakset ja kipuileva selkä. Ne hyvin lyhyet jalkkarit sopii tosi hyvin tuollaiseen vauhtiin ja varsinkin hidastamiseen. Auts.

2. Wrumm, saako luvan lähteä?
3. Pitkät ohjat on Loben ratsastuksen salaisuus, muuten sitä ei kävelemään saisi
4. Heppa läks, auto jäi
5. Puikula kiitää
6
7
8

Mun heppa menee kovempaa kuin sun heppa. ;)

9

Videon editoin paremmalla ajalla (nyt aika hoppu viimeisten kirjoitusten ja ulkomaan reissun kanssa). Suurkiitos apukäsille, kuvat Kristan ja videot Nooran käsialaa. Tykkäsitkö? Löysitkö lempparin?


lauantai 18. maaliskuuta 2017

Kouluhevosen kyydissä


Mirka ja Leksa

Ratsastan hyvin harvoin muilla kuin Lobella - vuoden sisällä olen käynyt ehkä kahden muun hevosen selässä. Sitä tottuu vain tiettyihin asetuksiin, ja mikä vielä parempaa: Lobea ei tosiaankaan ratsasteta kuten muita hevosia. Etenkään niitä ratsukoulutettuja. Voitte siis kuvitella millainen shokki oli kiivetä oikean kouluhevosen selkään!

Ää mitkä söpöläiset!


Lobe on 150 senttinen, Leksa the kouluhevonen (fwb) puolestaan parikymmentä senttiä korkeampi. Yleispenkki vaihtui koulusatulaan, askeleet ravihevosen kaahotuksesta ilmaviin liitelyihin. Nyt ei tarvinutkaan enää jarrutella joka askeleella, vaan päinvastoin vauhtia sai pyytää vähän väliä lisään. Laukka ei junnannut paikoillaan ylöspäin, vaan pyöri eteenpäin. Oli siis kultturishokkia kerrakseen!



Kumpikaan ei anna mitään ilmaiseksi. Lobe lähtee kusettamaan ihan kuus nolla, jos ei ole koko aikaa skarppina ja jarruttelemassa. Leksa taas pysähtyi automaattisesti, jos et keksinyt siltä jotain pyytää. Olo oli aika avuton, tuntui ettei osaa mitään. Oli kuitenkin todella siistiä testata, miten kouluhevonen liikkuu (niitä askeleita en osaa edes kuvailla!) ja toimii. Tuollaisella pelillä olisi kyllä niin antoisaa käydä tunnilla, saisi varmasti hurjan paljon irti.




Ei mitään ihmeempää tehty, en kauaa ratsastanut. Olin siis kuvaamassa isosiskoani ja Leksaa (vuokrahevonen), pääsin itse lopussa myös selkään. Kokeilin kaikkia askellajeja ja otin kaksi hyppyä kolmenkymmenen sentin esteelle - siitä ei tarvitse puhua enempää, naurattaa edelleen miten aloittelija-olo oli! Millonkohan viimeeksi sitä on tullut hypättyä (Lobea ja viime kesän 15 sentin esteitä lukuunottamatta)...



Kiitos Mirkalle kuvista ja Leksalle opettavasta ja silmiä avaavasta ratsastuksesta. Sydänemojit silmillä edelleen, oli se aika mahtava tapaus!

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Blogi 5 vuotta




Viisi vuotta taaksepäin, maaliskuun 14. päivänä julkaisin elämäni ensimmäisen blogitekstin. Päätähuimaavaa ajatella, että siitä on jo viisi vuotta. Koko meidän tarina Loben kanssa on siis kirjoitettu tämän blogin raamien väliin, tuhansittain kuvia ja ajatuksia talletettu tähän yhteen osoitteeseen. 

Blogi on ollut välillä paras harrastukseni, välillä suurin mahdollinen päänvaiva. Se on kaikkien niiden ilkeiden solvauksien ohella antanut minulle niin paljon. Se antoi minulle päivittäisen kirjoitusrutiinin (olen monesti saanut kiittää itseäni, että olen jaksanut kirjoittaa: sen huomaa!) ja jopa työpaikan.

Olen saanut mahtavia tilaisuuksia blogini välityksellä, ja tutustunut lukuisiin ihaniin ihmisiin. Somen blogibuusti taitaa olla jo menneen talveen lumia, mutta siitä huolimatta on nämä vuodet olleet kyllä rikkaita kaiken kannalta. 

Parhaimmillaan olen postannut vuodessa 271 kertaa, eli postauspäiviä on ollut 74% vuoden päiviin nähden, huh! Yhteensä olen julkaissut yli 900 postausta ja saanut neljä ja puolisataa lukijaa. Eniten katselukertoja on Ylläpidosta-postaus (2675), mutta myös Diagnoosit ja hoito-ohjeet on saanut lähemmäs 1500 näyttökertaa. Youtuben puolella tilaajia löytyy yli viisi ja puolisataa, näyttökertoja yli 130 000.



Onneksi myös sitä kuuluisaa edistystä on tapahtunut kuluneen viiden vuoden aikana! Vaikka kirjoittaa osasin tuolloinkin ihan siedettävästi, en ymmärtänyt mitään kappalejakojen ja hymiöiden päälle... Kuvaustaidotkaan eivät olleet parhaimmasta päästä, muokkaustaidoista puhumattakaan. Videotkin editoitiin miten sattuu, kyllä naurattaa näin jälkeenpäin katsoa.





Missä vaiheessa tulit menoon mukaan, mitkä ovat ekat muistot blogistani? Kuinka moni on lukenut meidän juttuja alkuajoista lähtien? Olisi ihana kuulla teidänkin mielipiteitä. Suurkiitos kuitenkin kuuluu teille, on ollut aivan mahtavaa saada tsemppauksia juuri kun niitä on tarvittu. Mahtavia kommentteja ja upeita muistoja on mahtunut näihin vuosiin. Lukijoille, kuvaajille, kaikille tätä tekstiä lukeville,

KIITOS

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Jäällä ajoa


1


Noora kävi meitä keskiviikkona kuvaamassa jäällä - sen jälkeen plussakelit ja vauhdikkaasti etenevä kevät saapuivat vieraiksemme! Kevät saisi kyllä mun puolesta jo tulla, ihanaa miten valoisaa iltaisinkin on. Linnut jo kovaa vauhtia pörräävät heppojen tarhoissa, Loben karvanvaihto on jo hyvällä mallilla. Sulia maastoiluteitä odotellessa.

2. Mamma osaa valjastaessa seisoa kuin tatti, ei hevillä liikahda mihinkään ♥
3
4
5. Kerrankin myös ei-pelkkiä-ajokuvia!


Lobella on tupannut olemaan jäällä vähän turhan paljon virtaa ja voimaa. Viikko sitten käytiin vikat rallittelukuvat ottamassa jäällä (niitä saatte myöhemmin) ja sen jälkeen ajattelin, että nyt nopeammat vauhdit otetaan vain kärryiltä. Siinä Loben vauhtia on helpompi säädellä! 

Nyt toissapäivänä mamma kuitenkin oli eri mieltä kameran edessä hölköttelystä, ja sain kyllä habatreenin taas vaihteeksi. Hänellä on vaan niin kova menohalu! On off -valinnat löytyy: käyntilenkit on jees, nelistäminen on jees, mutta kaikki siitä väliltä on hyi.

6
7. Ei sillä askelpituudesta kiinni ole
8
9

Löytyikö lempparia?

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Oonan takaisinmuutto




Lupasin, ettei tässä postauksessa mene yhtä kauaa kuin edellisessä. Kolme kuukautta siinä kuitenkin kului, ennen kuin sain raahattua itseni ja kameran ponia katsomaan. Hups! Kuvat c Mirka



Oona oli tosiaan ylläpidossa viime toukokuusta joulukuuhun. Harmiksemme ylläpito päättyi noin nopeasti, ja ponille piti keksiä uusi paikka. Päädyttiin ottamaan se ainakin toistaiseksi takaisin. Loben tallille poni ei valitettavasti palannut, joten en itse sen kanssa tule pahemmin touhuamaan. Hyvä kun aika riittää edes oman hevosen liikuttamiseen, saati toisessa paikassa asuvan ponin. Pikkusiskoni kuitenkin huolehtii pikkuponistamme!


Oona muutti läheiselle kotipihalle aasin seuraksi. Nyt niillä on myös toinen heppakaveri. Poni tarhaa yksin ja elää pihattoelämää. Tuolla talvikarvamäärällä ei kyllä palele yhtään! Pulska se on edelleen, vaikka melkein joka päivä pääseekin liikkumaan. Maha taitaa olla sen tavaramerkki...



Tällaista tällä kertaa, ei ollut kummoinen postaus. Jos eksyn kameran kanssa ponin luo vähän useamminkin, voin kyllä teille siitä postata. Kenellä oli ikävä ponia? ;)

maanantai 27. helmikuuta 2017

Penkkarit 2017


c Tiia K

Lukiossa vuodesta 2014 lähtien. Tuntuu ihan hullulta, että kohta alkaa olla aika sulkea sekin luku elämästä. Itse lukio-opiskelu on nyt taputeltu, edessä vielä ylioppilaskirjoitukset ja kesäkuussa lakkiaiset. Torstaina 16. helmikuuta oli meidän päivä, ja hauskaa pidettiin!

Viimeisinä koulupäivinä puurrettiin opinahjossamme 10 tunnin mittaista päivää, eikä vikoina öinä pahemmin nukuttu. Piti kuvata, maalata, editoida, suunnitella... Penkkaripäivä siis oli ansaittu! 

c Noora

Tämän porukan kanssa ollaan niin monet aamut tavattu lukion käytävän sohvilla. Niin monet naurut naurettu ja hampaita kiristelty etenkin meidän upean abivideon kanssa. ;) Osan kanssa olen tuntenut vain nämä kolme vuotta, osan kanssa viimeiset 15 vuotta. Ei sitä vielä käsitä, ettei niitä kerhossa tavattuja kavereita enää näe päivittäin.

 c Tuire V


Penkkaripäivä kului kieltämättä niin nopeasti, että hyvä kun ehti huomata! Abiradio, -gaala, rekka-ajelu... Itse olin pukeutunut Gandalf-velhoksi (Taru sormusten herrasta), suurkiitos vanhemmilleni jotka väsäsivät koko puvun! Vain karvat on ostettu. ;)


c Tuire
c Tuire
c Tuire
c Tiia
c Tiia
c Tiia

c Tuire

c Tuire
c Tiia

Iso kiitos ja kumarrus kaikille lukion väelle! Meillä oli unohtumaton porukka ja mahtavat opettajat, lämmöllä tulen muistelemaan lukiovuosiani. Vielä on eväsretket YTL:n kanssa edessä, niitä odotellessa... Suurkiitos myös kuvaajille.

lauantai 25. helmikuuta 2017

Mitä meille kuuluu?


Helmikuun rakennekuva

Hyvin sujuu tämä blogin aktivoituminen. Tällä kertaa ihan hyvät syyt! Kuvaajia ei ole nimeksikään (helmikuussa on otettu ainoastaan rakennekuvat). Kouluni päättyi helmikuun puolivälissä ja siitä lähtien olen ollut tiukasti nenä kirjassa kiinni. Blogi ei pahemmin ole ollut mielessä, ehkä sitten kirjoitusten jälkeen taas? Instaa pyrin päivittelemään edes vähän enemmän, joten sinne vaan kyyläämään!


Koneella on istuttu lähinnä vain työjuttujen takia


Kirjoituksista ja niihin lukemisesta kirjoitan oman postauksen. Äikän tekstitaito ja kuuntelut olivat tosiaan ennen lukulomaani, mutta kuusi kirjoituskertaa edelleen edessä.

Jos stressistä voi saada mahahaavan, ei olla siinä enää kovin kaukana... Syksyllä heti kirjoitusten jälkeen (tai oikeastaan kirjoituspäivän aamuna) sairastuin yli kuukauden kestäneeseen flunssaan. Stressi tiedettävästi kun alentaa tuota vastustuskykyä ja oikein toivottaa pöpöt tervetulleiksi. Siksi vitskuja nyt reippaasti naamaan, vähintään oman mielenrauhan hyväksi.


Penkkareistakin on tulossa oma postauksensa, odottelen edelleen kuvaajien lähettävän kuvia... Tuossa kuitenkin maistiaiset meidän upeista lakanoista, joita maalailtiin edellisenä iltana hikihatussa. Ihanaa, että tuo penkkaristressi on takanapäin, mutta harmi kun sitä tuntuu löytyvän lisää joka asiasta. ;)

Helmikuussa pohjat ovat olleet lähes yhtä upeassa kuosissa kuin tammikuussakin. Eli siis ehkä kurjimmat ikinä. Tämä talvi on kyllä ollut aika pliisu, hyvä kun sitä lunta tulee joulukuussa ja seuraavan kerran kunnolla vasta helmikuussa.

Hyvät pohjat ollaan kuitenkin hyödynnetty: tänään vedettiin sellainen ajolenkki, että huh! Järveä melkein päästä päähän. ;) Tuosta karttakuvasta näkee huvittavasti, miten pienellä ympyrällä ollaan aiemmin pyöritty. Puolen kilsan rata aivan rannan tuntumassa ei tunnu enää miltään tämän kymmenen kilsan suoran jälkeen!







Rakennekuvista puheen ollen: kameraa ei ole tallilla tämän enempää ulkoilutettu aikoihin... Suunnitteilla olisi ensi viikonloppuna ottaa vähän erilaisia kuvia, toivottavasti saadaan toteutettua! Oonaakin on ollut muutama kuukausi tarkoituksena käydä moikkaamassa, mutta arvatkaa vaan onko sekin jäänyt. Haluaisin niin pikkuponista uusia kuvia!

Tammikuu

Mitäs muuta? Ei meille oikeastaan hirmuisen erikoista kuulu, mutta ihan hyvä välillä postata näitä elossa ollaan juttuja. Kysytään nyt kerrankin myös näin päin: miten sinun alkuvuotesi on kulunut? Teidän kuulumisia olisi kiva lukea, herätellä tätä blogia edes jotenkin. Palaillaan!